Vapaaseen levitykseen
Helsingin yliopiston lakipalvelut valmistelee parhaillaan uutta sopimusmallia, joka antaisi yliopistolle ja mahdollisesti sitä kautta kolmansille osapuolille rinnakkaisoikeudet tutkijoiden tutkimusaineistoihin. Samankaltaisia sopimuksia on laadittu myös muissa suomalaisissa yliopistoissa, mutta toistaiseksi suppeammin kuin Helsingissä suunnitellaan. Helsingin yliopiston suunnitelmista on valitettavan vähän konkreettista tietoa, mutta henkilökunnalle on järjestetty aiheesta keskustelutilaisuuksia ja yliopiston sisäisessä verkossa on julkaistu alustava tiedote. Niissä uutta sopimusmallia on perusteltu avoimen tieteen edulla, hallinnon sujuvuudella ja sillä, että se takaisi tutkimusryhmän työn jatkuvuuden, vaikka yksi jäsen jäisi pois ryhmästä. Tällaisia tapauksia on käytännössä hyvin vähän, mutta sopimusmallin mukaan oikeuksien siirtyminen koskisi kaikkien tutkimusryhmien tutkijoita jokaisella tieteenalalla.
Sopimusmallia laatiessa olisi kuitenkin tärkeää huomioida eri tutkimusalojen ja niiden aineistojen erityispiirteet. Tutkimusaineistojen erot eri tieteenalojen välillä ovat suurempia kuin sopimusta ajavat tahot näyttävät ymmärtävän. Yliopistot vaikuttavat suhtautuvan asiaan lähinnä juridisena ongelmana, mutta etnografisen tutkimuksen kannalta aineiston rinnakkaisomistajuuteen liittyvät ongelmat ovat ensisijaisesti eettisiä.
Antropologien harjoittamassa etnografisessa tutkimuksessa tutkija osallistuu tutkimiensa ihmisten elämään läheisesti ja luottamuksellisesti usein kuukausien, jopa vuosien ajan. Tutkija saa monipuolista, syvällistä ja usein hyvin henkilökohtaista tietoa (haastatteluita, havaintoja, kuvia, videota, asiakirjoja jne.) ihmisten elämästä sekä kirjaa myös omia ajatuksiaan tutkimusprosessista. Siksi tiedon luovuttaminen ennakkosopimuksella tutkimuksen ulkopuolisille tahoille on eettisesti ongelmallista. Tutkittavien on voitava luottaa siihen, että tieto, joka on luottamuksellisesti kerrottu tutkijalle, ei päädy muille tahoille. Mikäli tätä ei voi taata, ihmisten halukkuus osallistua tutkimukseen voi vähentyä. Lisäksi kontekstia tuntemattomien ulkopuolisten tahojen on usein mahdotonta ymmärtää etnografista aineistoa riittävän hyvin. Siksi on välttämätöntä, että tutkimusaineiston jakamisesta päättää yksinomaan sen kerännyt tutkija, joka on aineiston ja tutkimuskontekstin asiantuntija.
Ei myöskään pidä paikkaansa, että avoin tiede edellyttää yliopistojen harjoittamaa oikeudensiirtoa, koska avointa tiedettä harjoitetaan parhaiten Creative Commons -lisensseillä. Ne tekevät jo nyt aineistoja ja tutkimustietoa kaikille saavutettavaksi noudattaen EU:n avoimen tieteen periaatetta ”niin avointa kuin mahdollista, niin suljettua kuin välttämätöntä”.
Suomen Antropologisen Seuran mielestä tutkimusaineistojen oikeuksien luovuttaminen tutkimuslaitoksille tai niiden nimeämille kolmansille osapuolille jo ennen aineistojen keräämistä on antropologian ja monien muiden tieteenalojen kannalta eettisesti ongelmallista, eikä sitä tule hyväksyä yleisenä ja automaattisena käytäntönä. Suomen Antropologinen Seura vaatii, että sekä voimassa olevia että tulevia sopimuksia tarkastellaan yhteistyössä kotimaisten tieteellisten seurojen kanssa niin, että eri tieteenalojen tutkimusaineistojen erityiset eettiset kysymykset otetaan tarkasti huomioon.
Suomen Antropologinen Seura
Lisätietoja: puh.joht. Jukka Jouhki (jukka.jouhki@nulljyu.fi, 050 575 0576), varapuh.joht. Mari Korpela (mari.korpela@nulltuni.fi, 050 318 6131)
www.antropologinenseura.fi, info@nullsuomenantropologinenseura.fi
